Astro Uutiset

Uutisia astrologian näkökulmasta

slide2
slide4
slide3
slide1

Kusattuna hyvinvointiYhteiskunnassa

perhe_tasa_arvo


Kataisen puheet pakottavat määrittelemään  hyvinvoinnin, jos se kerran on hänen mielestään uhattuna. Menetämmekö hyvinvointiyhteiskunnan edut, ellemme osallistu EU-velanmaksuun ja takausrahoituksiin? Miten määrittelemme yksityisen ja yhteisen edun merkityksen vaalien alla?

Elämme ”henkilökohtaisen turvallisuuden kyseenalaistamisen aikaa” ja sananvapauden rajoitusta. Tuomioita langetetaan ja syytteitä nostetaan kunhan ”osaa vedota oikealla tavalla tunteisiin". "Minua on loukattu ja kiusattu! Yksityiset kansalaiset joutuvat tuomioistuinten eteen vain siksi, että reagoivat itseään vaikutusvaltaisempiin kiusaajiin, kuten – hallitukseen ja mediaan – heidän oikeuteen revitellä iskulauseilla luoden osapuolten välille ”kansan kiihotustilan”, eikä heitä siitä tuomita. 

TUNTEISIIN VETOAVAN VALLANKÄYTÖN JUURET
Pluto edustaa syvälle ulottuvia vallankäytön muotoja. Tällä hetkellä tunnepitoinen ja yliherkkä Rapu saa kylmäkiskoiselta Kauriilta plutomaista painostusta vuoteen 2024 asti. Vaikutusvaltaa julkisesti käyttävät tahot, tulevat uudelleen arvioiduksi ja he joutuvat vastuuseen mielipahan tuottamisesta. Raputeemalla reagoidaan yliherkästi seuraavilla alueilla: kotona, kotimaan asioissa, lapsuudenkodin teemat, perheet, äitiys, ravinto, suoja ja henkilökohtaiset tunteet ja 'omaksutut tavat' joutuvat uudelleen tarkasteltavaksi. Mutta vasta sitten kun Saturnus siirtyy pois tosiasioita välttelevästä Vaa'aan merkistä (6.10.2012) ja siirtyy mustavalkoiseen Skorpionin merkkiin. Siihen asti elämme tunteita korostavassa mutta teennäisessä ilmapiirissä, jossa kaunistellaan tosiasioita. Yksilölliden ja pienten paikallisten ryhmien madaltunut kynnys reagoida ulkoapäintuleviin uhkakuviin on lisäänynyt vaikka tulisi siirtää hyvinvoinnin perusongelmat koskettamaan koko muuta maailmaa.

Kaikissa kansanvälisissä, kansallisissa mielipideselkkauksissa ja kriiseissä on tällä hetkellä kyse, samoista ihmisen perusturvallisuuden ja päivittäisten perustarpeista ja hyvinvoinnin turvaamisesta. Useissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän valtioissa, kuten esimerkiksi Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä jne. kansalaisen kapinnoin syyt hallitusta vastaan nousevat samasta Rapu teeman lähteestä. Kyse on perustoimentulosta. Perustarpeista. Pankkikriisi on tahaton, mutta se voi olla myös tahallisesti ajoitettu jos miljardöörit käyttävät astrologiaa. Juuri nyt Pluto on yhteiskunnallisessa auktoriteetti-rakenteita symbolisoivassa Kauriin merkissä jossa se luo turvallisuusuhkan järjestelmässä. Oiva esimerkki on terveydenhoitohuoltojoukkojen H1N1 – piikityskamppanja, jolla uhataan äitejä ja lapsia.

Olisi hyvä tiedostaa aikakauden impulssiiviset tunnevaihtelut. Tavallisten yksinkertaisten asioiden sanominen ääneen voi synnyttää vallankumouksia, kuten kävi Tunisiassa: vihanneskauppiasta joka elätti äitiään, setäänsä ja sisaruksiaan (”Rapu, pitää huolta läheisistään”) eikä ks. mies saanut ostokuponkeja tuotteilleen, jolloin hän parlamenttitalon edessä (Kauris = valtio, hallitus, lainsäädäntö), sytytti itsensä tuleen. Toinen tapaus on täältä viikolta. Japanissa tuomittiin Tokion Akihabaran aukiolla 5.6.2008 tehty umpimähkäinen seitsemän ihmisen puukotuksesta mies, joka oli kokenut tulleensa kiusatuksi internetissä. Pluto oli jo tuolloin Kauriissa, vastapäätä helposti loukkaantuvaa Rapu merkkiä. Omat rajat ovat koetuksella.

Myös Suomessa politiikkojen ja päättäjien tulisi tiedostaa aika jossa elämme. Tunnekuohuja ei voi kuitata nimityksillä ”viharikos” tai ”kansan kiihottaminen” (osuvia rapumaisia ilmauksia). Näillä termeillä tukahdutetaan vain tunteita. Loukattujen ja riistettyjen ihmisten tunteita, kuten maaorjat 1800 – luvun Venäjällä jotka eivät saaneet edes riittävästi ruokaa huolehtiessaan aatelisten maaomaisuudesta raatamalla peltotöissä. Kokonaisuuden kannalta peräänkuulutamme myös median sanavapautta revittelllä otsikoilla, kuten "homot rinnastettiin murhaajiin”.  On tuomittavaa kaikenlaisella homoilmiöllä liehakointi, kuten heihin rinnastettavat adoptiotoiveet. Median tulisi ottaa vastuuta siitä, kuinka räikeällä asenteella kiihottavat lukijoiden mielikuvia!

Pian myös Mars siirtyy äkkipikaiseen ja spontaaniin Oinaan merkkiin (2.4.) Merkuriuksen, Jupiterin ja Uranuksen lisäksi. Nämä voivat yhdessä kannustaa yks’ kaks ennakoimatatonta yksilörohkeutta, jota Suomessa harvoin nähdään. Toki ilmiö voi kanavoitua myös eduskuntavaaleihin! Riippumatonta yksilöitymistä ja oman tien kulkijoita saamme ihastella, seuraavat seitsemän vuotta! Oinasta pidetään räjähtävänä merkkinä, silloin kun ihmisen primäärejä tarpeita rajoitetaan. Tästähän on juuri kyse Pohjois-Afrikassa. Levottomuudet saivat tuulta purjeisiinsa osuvasti tammikuussa jolloin Jupiter siirtyi Oinaaseen.


LOUKATUT TUNTEET
Ennenkuin palaan Kataisen hyvinvointiyhteiskunnan menettämisen uhkaan, katsaus vielä hetkesi Raputeemaan. 

”Kypsymätön Rapu” kulkee koko elämänsä peukalo suussa. meissä kaikissa ihmisissä on Rapua karttamme, Kuun sijoittumisen muodossa. Kuun sijainti henk.koht. astrologisella kartalla kertoo kuinka reagoimme asioihin. Se kertoo tavasta reagoida ja heijastaa asioita ja sitä useammin, mitä epäpuhtaimmat tunteet meillä on. Toisin sanoen, jos tunne-elämämme ja elämysmaailmamme on kovin alkeellisella tasolla. Tunne- ja elämysmaailman "alkeellisuutta" voisi verrataa pieneen lapseen, vaikka tosiasiallisesti lapsen tunteet ovat puhtaita. Eli esimerkiksi oraalinen tarve imeä on luontaista, ja ylensä lapsi vierastaa lähipiirin kuulumattomia ihmisiä, noin 8kk iässä. Jos  kehitysvaiheen esimerkkitarpeet estyvät kuten viedä esineitä suuhun ja iloita pottaan tulleesta kakasta, voivat ne toimia myöhemmin alitajuisina muunnoksina synonyymin tavoin esimeriksi seksuaalivietille. Tässä olisi hyvä tutkimuskenttä. Tutkia sitä kuinka lapsuuden kokemukset edellä mainittujen perusturvallisuustarpeiden häiriintyessä vaikuttavat ihmisen myöhempään käyttäytymiseen. Unohtamatta lapsen vanhempia, millainen suhde päivittäisellä tasolla yksilöllä on ollut äitiin ja isään. Millainen ilmapiiri vallitsi lapsuudessa. Periaatteessa kaikki tästä hetkestä taaksepäin, aiemmat kokemukset, vaikuttavat henkilökohtaisten tunne-elämysten laatuun myöhemmin, jonain ennakoimattomana hetkenä. Myös alkoholi, huumeet, ideologiat ja uskonnollisuus vaikuttavat ilmapiirinä suoraan tunne-elämää muovaaviksi. Tunne-kenttä koostuu monista asioista.

No niin, palataan alkuperäiseen heitettyyn haasteeseen, Kataisen heittona: hyvinvointiyhteiskunnan menettämisen uhka.
Kun elämme näin tunneherkässä ilmapiirissä, siksi olisi ylisesti tiedostettava varsinkin julkisuudessa toimivien henkilöiden sanomisiensa vaikutusaallot. Tunteet peilautuvat kaikkialla maailmassa erittäin impulsiivisina vuoteen 2019 asti. Kansanedustajat ovat kansakunnan vanhempia tai ainakin turvallisuuden ja elinolosuhteiden takaajina joihin ihmiskunta peilaa vaikuttelemansa nopeasti takaisin.

MITEN SELVITÄ OMIEN PELKOJEN KANSSA?
”Pelottavilta mielikuvilta on puhkaistava silmät” siten että jokainen aihe, joka herättää pelkoa, tulee tarkastella ja kyseenalaistaa. Sen voi tehdä yksinkertaisilla kysymyksillä; mitä pelkään ja miksi? Näin ainakin itse toimin. Aina kun haluan perimmäisen totuuden selville, kyselen itseltäni syytä ristiriitaisiin ja epäpuhtaisiin tunteisiin jotka vaikuttavat häiritsevästi mielialaani. Vain kyseenalaistamalla omat näenäisselitykseni kohtaan lopulta täydellisen ”sielunrauhan”.

Uskon monen muun suomalaisen itseni lisäksi reagoineen jollakin tasolla kuultuaan Kataisen heiton: hyvinvointiyhteiskunnan menettämisuhasta. Ei vain vaalien takia vaan muutenkin on tärkeää selvittää omat pelot siitä mitä tuo Kataisen kommentti merkitsee minulle!

Vaaliäänestys on sinun valintasi, ja jos et ymmärrä ”politiikkaa”, voit ainakin koettaa ymmärtää itseäsi. Millaisia ajatuksia ja tunteita sinulle herää ainakin itseäni puhutelleista Kataisen ja Kivinimen viittauksista, hyvinvointivaltion menettämisen uhasta ja EU-ystävien menettämisenuhasta? 

Saadaksesi selville pelon syyt, älä hyväksy ensimmäistä reaktiotasi. Tunteet nimittäin pyrkivät torjumaan suoralta kädeltä heti kaiken ja mieli suoltaa järkiperäisiä lauseita ”mitä menetyksestä seuraisi..”, mutta mitä sitten? Esitä uusi yksinkertainen kysymys itsellesi?
Esitä vaikka kuinka monta vastakarvaista ja epämiellyttävää kysymystä itsellesi. Kunnes kohtaat sen perimmäisen uhan, jota pelkäät tapahtuvaksi? Löytyykö sellaista? Itse en löydä, mutta sinun tarkoitus ei olekaan uskoa minua, vaan itseäsi. Etsi itse!
Ehkä törmäät pelkojesi syihin. Hyvä! Sitten voit esittää itsellesi jälleen uuden kysymyksen: mitä sitten, jos menetän senkin? Mitä sitten tapahtuu?

Älä huijaa itseäsi! Jatka uusilla kysymyksillä, kunnes pelko poksahtaa kuin harmiton saippuakupla silmiesi edessä ja alat hymyillä, koska lopulta se ajatus (uhkaava pelko) ei olekaan niin pelottava. Tosiasiassa vain tietämättömyys, voi meitä pelotella. Toisin sanoen itsetuntemuksenpuute joka tässä tapauksessa on, Kokoomus ja Keskusta puolueen mantrat; hyvinvointiyhteiskunnan ja EU-yhteistyön menettämisenpeloista.

YHTEENKUULUVUUDENTUNTEEN HARHA = AIKAKAUDEN RAPUMAISTA HERKKYYS
Älä anna mielelle ja tunteillesi lupaa upota tähän tai mihinkään muuhunkaan uhkakuvaan. Koemme asiat eri tavoin ja meille eri asiat luovat siksi erilaisia uhkakuvia. Nimenomaan juuri tätä asioiden kohtaaminen tarkoittaa, että selvitämme vaikeat tunnetukokset itsellemme.

Jos suutut tai tuskastut, hyvä! Sillä se tarkoittaa että sinun on jatkettava esittämällä itsellesi uusia kysymyksiä, mikä tässä tuskastuttaa tai miksi en halua… jne.. jne.? Loputtomiin uusia kysymyksiä kunnes hymyilet, ja totesit tunnekuohun olevan vain ”tunne”, se et ole sinä, vaan tunteesi ovat osa sinua, kuten vaikkapa kädet. Ethän ole käsi, vaikka vihreäksi maalattu käsi, jota tulisi kokoajan verrata ympäristön kanssa. Ikään kuin tuo vihreäksi maalattukäsi saisi säädellä tunteitasi.  Vaikka koko maailmasta ei löytyisi samaa vihreän sävyä peilaamaan teidän samaa aaltopituutta, niin hyväksy se että vihreä kätesi on ainutlaatuinen, kuten kokemuksesikin ovat. Mutta älä tee siitä isäntää tai auktoriteettia itsellesi. Tosiasia on nimittäin ettemme koskaan löydä ihmistä joka ymmärtäsi meitä täydellisesti. Se on jo paljon, kun yritämme ymmärtää toista. Ehkä äitimme ymmärsi meitä jonkin aikaa kun olimme lapsi, mutta kasvaessamme välimatka kasvoi kun äidin ja lapsen välinen side kasvaa lapsen vanhetessa. Tämä luonnollinen etääntyminen "ruokkivasta äidistä" opettaa hallisemaan omia tunteita joka on oppikoulu luoda mielekäs elämä kokematta täydellistä yhteisymmärrystä kenhenkään elämässään. Jos tämä ero äidistä ei tapahdu, ihminen jää tunnekoukkuun kaikenlaisiin äidin antamien tunteiden korvikkeisiin. Kaikkeen sellaiseen joka tuntuu joltakin!!  

Puhtaat tunteet vastaavasti ovat niitä joissa "ruokkivan äidin" sijasta, koemme ikuisesti rakastavan Universaalin Äidin läsnäoloa: meistä pidetään aina huolta. 

USKALLANKO ÄÄNESTÄÄ?
Seuraavassa jaan lukijan kanssa omat kysymykseni jotka nousevat esille hyvinvointiyhteiskunnan menettämisen pelosta ja EU-ystävien menettämisenuhasta, jotka minun tulee tunnistaa ennekuin voin edes harkita äänestäväni. Menetykset ja ystävät ovat tietysti ensisijaisesti tunnekysymyksiä, siis vain osa meitä, kuten miellyttävän vihreäksi maalattu käteni. 

Sinun motiiveistasi äänestää, en tiedä, mutta minä en tee mitään, ellen ymmärrä miksi teen juuri niin, kuin teen. En mene edes lääkäriin ellen ensin tiedä miksi sinne menen. Minun on tunnettava sairauteni ensin ja vasta sitten voin luottavaisin mielin neuvottelen lääkärini kanssa vaivaani sopivista hoitovaihtoehdoista.

En koskaan luota muihin ja siksi minulla ei ole auktoriteetteja. Ulkoiset auktoriteetit kuten muiden miellyttäminen tai muilta saadut suosionosoitukset, eivät ole totta, eikä toisten mieliksi ei voi toimia. Miksi? Toiset ihmiset voivat etäännyttää sinut omista tunteistasi, Itsestäsi. ja lopulta alat pelätä omia tunteitasi (Itsesi kohtaamista). Siksi mielistely on tie josta ennepitkään seuraa lopulta epärehellisyyttä, kuten peliä ja kauppaa. Rakkaus ja muiden kunnioitus ovat asioita, joita ei kannata sekoittaa mielistelyn kanssa koskaan.

MITÄ HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN JÄLKEEN ?
No niin, mitä hyvinvointiyhteiskunnan menettämisestä voisi seurata? Entä jos koko rahajärjestelmä romahtaa, veisikö se maanjalkojemme alta, olisiko se pahempi kuin Japanin ydinvoimaonnettomuus?  Miksi Suomen talous ei ole muka hallittavissa?  No, itselläni ei ainakaan ole ymmärrystä monista kauppasopimuksista ja niiden yksityiskohdista joita Suomi tehnyt. Millaiset ehdot niihin on laadittu, mukaan lukien EU:n velkasaneerausmaat. Jos saisimme nähdä sopimusten oleelliset yksityiskohdat, ratkaisu varmasti löytyisi. Poliitikot ovat liian sisällä hommassa eivätkä näe siksi vaihtoehtoja.
Yksi keinoni on saada vastauksia, on keskustella aiheesta, ja siksi saatan nämä kysymykset muiden nähtäväksi.  Tietysti muiden pohdinnat voivat nostattaa uusia pelkoja.. Mutta tietoisena tästä otan riskin, kysyessäni minkä sinä määrittelet hyvinvointiyhteiskunnan menettämisen uhaksi?

Tietysti voin kysyä itseltäni, mitä minä saan ja annan tälle yhteiskunnalle? Mikä on yhteiskunnallista kehitystä, onko se sitä että kaikki saavat samanlaiset sähkölaitteet, kodit ja palvelut, joita sitten yhdessä samaan aikaan käytämme? Vai onko se sitä, että ajamme aamuruuhkassa autollamme navigaattori koelaudalla vaikka reitti on tuttu. Tai onko se hyvinvointia että katsomme samanlaiset elokuvat ja luemme netistä samaan aikaan, samat uutiset? Eiköhän meillä ole aika hyvin monet materiaaliset asiat? Jos pikkusen yritämme saamme sen mitä tarvitsemme?
Ongelmat joista muodostuu pelkoja, voidaan oikeasti ratkaista hyvin yksinkertaisesti, esittämällä yksinkertaisia kysymyksiä.

Ensinnäkin, miksi velkaantuneita maita ei voisi laittaa velkasaneeraukseen, kuten yksilöiden kohdalla tehtiin? Entä monimutkaiset omistussuhteet, syntyykö niistä kiusallisia eturistiriitoja? Jokaisen on ratkaistava uhkakuvat omalla kohdallaan, kuten nyt määrittelen hyvinvointiyhteiskunnan merkitystä itselleni. Mikä on ylipäänsä yhteiskunta tai yhdyskunta? Kuulunko sellaiseen ihmisryhmään? Entä jos en koe kuuluvani, mitä se muuttaa? Hmm’ tässä on jotain.. tunteita.. Kuulunko yhteiskuntaan? En ole sisäistänyt ajatusta kuulunko yhteiskuntaan vai en. Elämä on ollut siltä osin niin helppoa. Suomessa ei ole ainakaan fundamentalisteja uskon kiihkoilijoita ja markkinatalous fundamentalismin kuitenkin hallitsee, kun ei elä yli varojen eikä elä velaksi.

OMAISUUS
Mitä me ja minä oikeasti voisimme menettää? Sotaaikana suomessakin sentään piti jakaa oma asunto vieraan kanssa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse ihan niin konkreettisista menetyksistä?
Mistä menetyksestä Kaitanen puhuu ja miksi hän puhuu työpaikkojen lisäämisestä?

Tarkoittaako hän esimerkiksi tulevia valtavia peruskorjausurakoita eri kaupunkien lukuisissa vesi- ja viemäriverkostoissa vai näyttöpäätteiden seuraamista? Nykyään korkeasti koulutetut ihmiset rakentavat ihmisten seuraamiseen laiteita, laiskuuttaan tehdä itse tai pelkuruuttaan, turvallisuuden vuoksi. Luullakseni kohta poliisejakin vähennetään, kun peltipoliisit ja muut kamerat voivat hoitaa heidän hommat. Vangit ja tavalliset ihmiset sekoittuvat, sillä molempia voidaan kontrolloida nilkkaremmein ynnä muilla sähkölaitteilla. Italiassa on supermarketteja joissa on ei- miehitettyjä kassoja. Asiakas vetää ostoksensa viivakoodilukulaitteen ohi ja laittaa muovimaksukorttinsa lukijaan joka veloittaa tililtä ”näkymätöntä rahaa”.

Sähkölaitteet hoitavat monia aiemmin lihasvoimaa vaativia töitä. Onko se hyvinvointia, ettei tarvitse edes tavata kasvotusten, facebook riittää? Puhelimessa sentään kuulee toisen äänenpainon vivahteet. Kuka kaipaa sähköautoja jotka tarvitsevat lisää virtaa ydinvoimaloista, jotka eivät edes kestä Suomen pakkasia? Haluaisinko lukea kirjoja ja lehtiä sähköpäätteiltä? Pesukone on ihan yes, astianpesukonetta en käytä vaikka inhoankin tiskaamista, mutta lopulta aina siihen ryhdyttyäni koen sen terapeuttisen rahoittavana. Käsillään hyvä muutenkin tehdä jotain, konkreettista. Onko hyvinvointia käyttää autoa kaikilla lyhyillä matkoilla, joka päivä? Pitääkö se olla uusi? Auton katsastusyhtiöt julkaisivat hiljattain listan katsastuksesta läpimenevien autojen käyttöiät. Elintason ja joillekin diivailun mittarina pidetyt Clystlerit, Volvot ja mersut eivät olleetkaan tällä mittarilla arvioituna, kovin kestäviä.     


Onko automaatio, koneiden tekemät lääkkeiden annospussittamiset apteekissa, suurtalouskeittiöiden sähköiset kylmäköt jotka annostelevat sairaille, vanhuksille ja lapsille kouluruoan valmiiksi, onko tämä säilytettävää hyvinvointia? Paljonko halvalla tuotetussa ruoassa ylipäänsä ja varsinkin teollisuusruoassa on ravintoaineita jäljellä? Säästämisen surauksena päädymme tätä menoa syömään GM -ruokaa joka tuhoaa terveet solut. Lisäaineet ja terveysvaikutteiset ruoat lihottavat ja aiheuttavat yhdessä vaatemuodin kanssa anoreksiaa.



TURHAT AMMATIT ja TUOTTEET
Kuka tarvitsee uusia muotisuunnittelijoiden luomuksia, jotka eivät kestä mitään tai ovat liian kalliita? Luovatko suunnittelijat ja muotoilijat ylipäänsä mitään hyvinvointia, tuottamalla jatkuvasti uutta kulutettavaa jonka seurauksina jätevuoret kasvaa?

Kauanko kuvittelemme uuden kalliin omakotitalon kestävän, joihin vedämme muovia eristeiksi? 10 vai 30 vuotta? Eikö muovi oikeasti hikoile säävaihtelujen mukaan, ja eikö se tuokin kosteusongelmia? Tai vuorivillojen ja muovien seassa syntyy jokin pieneliöyhdyskunta. Kuka maksaa näistä uusirakennuksista koituvat ongelmat? Jos se on todellinen uhka, vakuutusta ei niihin tehdä.

Entä julkinen omaisuus ja palvelut, terveyshoitopalvelut, koulut ja muu julkinen infrastruktuuri viemäri, vesijohdot, sähkölinjat, datakaapelit, maantiet ovatko niiden toimintakunto riippuvainen EU:n velkaantuneiden maiden tukemisesta? Entä maanviljely, eikö ruokatuotanto toimisi ilman EU vai tarvitsemmeko siihen nykyisen kaltaisia poliittisia ”hyvinvointia lisääviä sopimuksia”?  Kuinka paljon ulkomaalaiset saavat omitusoikeuksia Suomessa, tai Suomen luonnonrikkauksista?


MITÄ ON TALOUDELLINEN KEHITYSFILOSOFIA?
Onko maamme jalkojemme alla hyvinvointiyhteiskunnan tuote?  Miten käy ihmisen henkisen kehityksen ja moraalisen tilan kun mitään ei tarvitse enää tehdä? Eikö masennus ja itsemurhat ja huumeet ja alkoholi ja seksuaalinen sekoilu johdukin turhautumisen tunteista, pettymyksistä? Eikö esivanhempamme ruokkinut pettymyksen siemenen meihin ennen nykyistä elintasoa? Kun valloitus- ja itsenäisyyssodat katkeroittivat suomalaisia perheitä sukupolvien ajan?


Kuka loi kehityksen? Oliko se talouden vai henkisten asioiden jumala vai tsaari vai kuningas tai kenties paavi tai yläluokka, pappi, eliitti vai muotiteollisuus? Mikä loi välinpitämättömyyden, tyytymättömyyden ja itsetuhoisen vihantunteen? Mistä syntyy väkivalta, petos, aviorikos? Eikö se ole epärehellisyys itseä kohtaan? Miksi yritän olla mukana, vaikka en halua, en jaksa enkä ymmärrä? Miksi minun olisi tehtävä töitä pidempään kuin jaksan? Ei suomalaisia voi verrata etelävaltioiden tekemiin työmääriin, sillä pakkanenkin verottaa voimavaroja. toisaalta miksi jonkun olisi palveltava ja tehtävä minun eteeni töitä? Kuvittelenko olevani parempi muita, asemani tai rahan vuoksi? Enkö itse voi huolehtia itsestäni paremmin?

Miksi motivoi korkean koulutukseen, mihin sillä tähtään? Tekeekö oppiarvoni minusta paremman kuin muut? Mitä tapahtuisi jos saisin kaiken mitä haluan, entä jos Suomi saisi kaiken mitä se haluaa?
Ai nyt muistankin, olenhan tavannut matkoillani todella rikkaita ihmisiä esimerkiksi Monacossa ja Ruotsissa, ja mihin he aikansa käyttävät. Yleisvaikutelma on heistä taantuma, henkinen taantuma eli degeneroituminen! Superrikkaat ja luuserit, tyhjätaskut käyttävät turhauttavan joutilaisuutensa loppujen lopuksi melko samojen harrastusten parissa. Kummatkin pitävät itseään fiksuina toimettomina, hyvinvointiyhteiskunnan avulla.

Koneethan tekevät kaiken, ei tarvitse ajatella pohtia, puntaroida eikä liikkua. Salilla on sellainen moderni sähkökäyttöinen tärinää aiheuttava kuntolaite jossa ei tarvitse kun seistä ja kilot karisee. Painojen nostelu on vanhanaikaista. Onkohan moraalinen rappio henkisen laiskuuden kääntöpuoli? Kun on joutilasta aikaa ja henkinen sivistys on jäänyt jonnekin primitiiviset ja negatiiviset tunteet alkavat nakertamaan sitä mikä on vielä elävää, puhdasta ja viatonta, kuten luontoa, eläimiä ja lapsia.

Mistä kehitys tulee? Miten ihmisen kehittyminen mitataan, onko se vain mekaanisia liikkeitä arjessa ja koulutuksen ja median yhdistämiä näkemyksiä? Tekniikan soveltamista? Mitä on älykkyys? Onko se oveluutta, kykynä huijata muita - ja itseä? Mitä on luovuus? Onko se selviytymistä viikko tai kuukausia ilman hyvinvointia, primitiivissä oloissa kuten vaikkapa metsässä, vain tulitikut ja puukko matkassa? Nykytietämyksellä tietenkin selviäisimme metsässä paljon paremmin kuin sata vuotta sitten.

EU-TALOUDEN RISTIRIIDAT
Koen ristiriitaisia tunteita kokoomuksen hyvinvointiyhteiskunnan puheista ja esimerkiksi SDP:n puheissa yksittäisen kansalaisen hyvinvoinnin asettuessa vastatusten. Tiedän että tarvitsemme liiketoimintaa ja työntekijöitä näihin, mutta omistajat pilaavat kaiken haluamalla kaiken tuoton sähköistämällä työtehtäväni tai viemällä ne muualle, jolloin jään työttömäksi.
Vähänkin markkinataloutta ymmärtävä, ja heitä on paljon Suomessa, tajuaa että raha-asiat ovat vain neuvottelukysymyksiä. Eikö mielekkäämpää olisi määritellä uudelleen tarpeemme ja siitä, mihin rahaa käytetään? Esimerkiksi sairaudet joiden syntyä emme osaa kontrolloida riittävästi tai emme osaa yhdistää niitä omaan käyttäytymiseemme, joka vaatisi rahakkaita lisäpanostuksia tutkimuksiin. Ihmistuntemusta ja sairauden syntyä voisi tietysti lisätä, vaikkapa aivojen neurologisten tutkimusten avulla, jos kaipaa tieteellistä perustetta sille, kuinka sopeutuva ihminen edelleen on.

Voisimme vaikka rakentamaan uuden hyvinvointiyhteiskunnan aiempia virheitä välttäen. Yee, kehitetään parempi ja terveemmällä pohjalla oleva yhteiskunta. Vasta näiden isojen aseenne - ja rakenne muutosten jälkeen voisimme riisua terveydenhoitopalveluja, puhtaalla omalla tunnolla. Nykyinen tietämys, tekniikka ja ajankäyttö tulisi soveltaa tällaisiin todellisiin tutkimuksiin, eikä joihinkin epämääräisiin ”ihmissuhde haikailuihin, kuten EU-maiden velkasuhteiden vaalimiseen”. Antavatko he hyvyyttä meidän auttaa muita talousveloissa? Joihin monikaan ei enää usko.

Mitä sitten jos eivät enää olisi ”meidän kavereita”? Entä jos he heittäisivät meidät ulos EU:sta? Onko elämää EU:n ulkopuolella? Tähän mennessä suomalaisten tietotaidot ja luontaiset kyvyt ja ominaisuudet ovat jo niin ilmiselvästi tiedossa maailmalla, etteivät he halua meitä menettää. Olemmepa EU:ssa tai emme, aivan turhaa pelottelua Kivinimeltä. Hän voi menettää vain työkaverinsa.  Olisiko mahdollista elää oikeasti pienemmällä rahamäärällä? Eikö raha ole jo muutenkin ”siirtynyt” muovikortteihin ja elämme jo käytännössä kokonaan käsitteellistä vaihtotaloutta.

SÄHKÖN VARASSA
Ikuisen tekniikan ihannoimassa Japanissa tragediat ovat vinkki länsimaiselle kehitykselle: nyt on välttämätöntä muuttaa suuntaa meillä ja muualla.

Entäs jos meilläkin menisi kunnolla sähköt poikki vaikka avaruudesta aiheutuneiden luonnonilmiöiden seurauksena?  Mistä saisimme rahaa, polttoainetta autoihin, ruokaa, virtaa kodinkoneisiin, pakastimeen, netti/puhelimeen, radioon, lämpöä taloon, kuumaa vettä? Miksi meidän pitää rakentaa kaikki Herra Sähkön varaan, joka ”suuttuessaan” vie meiltä kaikki elinmahdollisuudet, ainakin hetkeksi jos huonosti käy? Onko sen jälkeen vielä luovuutta rakentaa jotain uutta?

Miten olisi aika ja rakkaus? Saada tehdä käsillä, tehdä sitä työtä jota itse arvostaa, kävellä säällä kuin säällä ulkona, valita itse koulutussuuntautumisensa sydämellä eikä valtion verotuloja silmällä pitäen? Olisivatko muutkin onnellisia, itseni lisäksi?

Mihin minä käytän rahaa? Millaisia tuotteita ostan? Onko raha itsetunnon mittari? No, minulle se ei ole sitä. Ostan aina miettien että tuote kestää ja toimii yli omien tunnevaihtelujeni. En ole koskaan seurannut muotia, enkä ole ollut kiinnostunut naistenlehtien harjoittamasta manipuloinnista.

En löytänyt juurikaan ongelmia tai pelkoja hyvinvointiyhteiskunnan kaatumisesta, joka estäisi onnellisen elämän, senkin jälkeen. Minua ei kiusaa enää yhtään Kataisen esittämä uhka, hyvinvointiyhteiskunnan menettämisestä. 
Määrittele hyvinvointi ja mikä sinua kiusaa, jos vastaat blogiin kerro samalla ikäsi, sukupuolesi ja se, onko sinulla omia lapsia, ja asuvatko he samassa taloudessa sinun kanssasi.

Kirjoittanut, Tuija Uusitalo 24.3.2011